Onhan päivä vielä huomennakin

Olen aivan hämmentynyt! En tiedä missä elämäni menee, tai ketkä ovat elämässäni, tai ketkä siitä ovat lähdössä. En tiedä omista tunteistani mtn. Miten yksi ihminen saa minut käyttäytymään näin? Miten yksi ihminen saa minut tuntemaan näin? Tai että miten yksi ihminen saa minut samalla hetkellä suuttumaan, mutta silti rakastumaan enemmän? 

Olen jo pitkän aikaa miettinyt, että kaipaan elämääni jtn. Jonkun ihmisen kenen kanssa olisi aina hyvä olla, tai kenen kainaloon saisin käpertyä iltaisin. Ehkä olisi muutoksen aika? 

Mutta niin, kävin aamulla lääkärissä ja minulle todettiin angiina. Eli 10 päivän antibiootti kuuri. Onneksi oloni on jo vähän parempi, ei ole kuumetta, eikä kurkku ole enää niin jumalattoman kipeä. 

Seuraavalla viikolla pääsee tuulettumaan kunnolla! Sillä avustukset tulee. Ihanaa pääsee törsäämään rahaa kunnolla! Saa vihdoinki ostaa uusia vaatteita ja kaikkea mitä tarvitsee. 

Pääsiäisen varmaan vietän siskolla ja Repan luona. Kotonakin pitäisi varmaan olla, mutta onneksi ei tarvitse yksin olla! Koska Jani ja Tommi tulee viettämään kanssani leffa iltaa.