Real life

Huhuh. Nyt on unohtunut kirjoittaminen. Oli liian rattoisa kesä, että ei siinä kerennyt koneelle. Mistähän alottaisin? Sinkku,väsynyt,asunnoton koululainen. Eli kesällä tapahtu kaikkea, sain olla pitkästä aikaa kunnolla kavereitten kanssa. Niiden joitten kanssa olin pari vuotta sitten. Nukkumisrytmi meni kesällä siihen että menin aamu 6-7 aikaan nukkumaan ja nukuin muutaman tunnin ja sitten taas liikenteeseen. Ainut apu ja pakokeino kesällä oli kaikki ne ihmiset jotka on joskus minut hylännyt. Nyt kesän aikana huomasin että he ovat olleet oikeasti kokoajan elämässäni, en vain ole itse sitä huomannut. Olen nyt pari viikkoa ollut ihan loppuun palanut koulun takia. Se vie kaiken aikani ja kaiken virtani. Koulussa ihmiset kyllä huomaa sen että olen yliväsynyt. Onneksi on viikonloput aikaa levätä. Minun pitäisi jaksaa etsiä ja miettiä omaa asuntoa. Tottakaihan minä sen tahdon mutta miten se voi olla niin hankalaa? Pitäisi saada rahat jostakin autokorttiinkin. Olen miettinyt kesäloma lopusta lähtien että miten ihmiset uskaltaavat enää koskaan rakastua uudelleen, jos aina joutuu vain pettymään? Voiko joskus oikeasti tulla kestävää ja hyvää parisuhdetta? Miksi ihmiset päästävät toiset lähelleen liian nopeasti? Onko kaikki kiinni vaan omista tarpeistaan vai siitä että pelkää olla yksin? hmm...